Eilen iltahämärässä kävelimme mieheni ja koiramme kanssa suolla. Suopursut tuoksui vieläkin voimakkaasti vaikka on ollut pakkasöitä. Voimistuukohan niiden tuoksu entisestään kylmällä? Karpaloita oli mättäillä, olisi pitänyt ottaa joku astia mukaan johon kerätä niitä.Toivoin, että näkisimme hirviä, muttei niitä näkynyt, vain yhdet tuoreet jäljet. Mietin, että jos karhu tulisi jostain mättään takaa vihaisena, niin mitä tekisin. Kädessä vain koiran harja, ei sillä oikein paljon voisi itseään puolustaa. Hämärässä silmät näkevät kummallisia asioita ja mielikuvitus tekee tepposiaan, nimittäin mietiskellessäni karhun kohtaamista katsoin katkennutta, paksuhkoa puun runkoa ja näin siinä takajaloillaan seisovan nallen. Siinä se katsoi meitä ihan selvästi... Ainakin siihen asti, kun tulimme lähemmäs ja huomasin sen olevan pelkkä koivun runko. Tällä kertaa ei karhua näkynyt, vaikka niitä on ollut lähistöllä.
Alla olevassa kuvassa on aivan aito karhun tassun painauma.
Kuulostaa ihanalta metsäretkenne. Mikään ei rentouta niin kuin raikas luonto ja kävely.
VastaaPoistaKivaa loppuviikkoa sinnepäin!
-Sanna-