Ratsastusreissu onnistui lauhassa talvikelissä Porontiman kartanon hevosilla. Paikkaa voi kyllä suositella Kuusamossa kävijöille! Ratsuiksi saimme vasemmalta oikealle Benin, Pepin ja Reven.
Reven kaviot olivat kuin isot lautaset!
Kävin hiihtämässä ensimmäistä kertaa tälle talvelle ja tarkoitus oli vain testata suksien luistoa mökin lähellä, mutta lenkistä tulikin yli kymmenen kilometriä pitkä. Eli suksi luisti hyvin :)
Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu takana. Ruokakuvat puuttuivat kokonaan, mutta senhän tietää jokainen, että jouluruoka on herkullista ja maistuvaa!
Aina se vain tulee yhtä varkain... Huomaan, että jouluaatto on muutaman päivän päästä enkä minä ole vielä täysin valmis. Jos joskus oppisi toimimaan ajoissa ja voisi sanoa jo joulukuun alkupäivinä, että lahjat on hankittu ja muutenkin kaikki on valmista, että antaapa vaan joulun tulla.
Tänään oman "mausteensa" tähän keitokseen on tuonut tavaroiden pakkaaminen. Olen kirjoittanut muistilappuja, pakannut ja purkanut, miettinyt mitä lahjoja on järkevää kuljettaa mukana ja mitkä voisivat olla niitä pukin kuormasta tippuneita, joita avataan kun tullaan takaisin kotiin. Tarvitaanko omia tyynyjä ja pärjäisinkö reissussa yksillä kengillä... Siperiaanhan tässä ei olla lähdössä, joten mitään selviytymispakkausta ei ole pakko saada tehtyä.
Huomasin muuten Marian blogissa aivan loistavan joululahjaidean, viime hetken lahja: leipää purkissa! Eli lasipurkkiin sekoitetaan ainekset, joista siirappia ja piimää lisämäällä tulee kaksi limppua. Etiketistä voi taiteilla millaisen tahansa oman mielen mukaan. Ensi jouluna minäkin taidan jakaa noita purkkeja...
Tässä suoraa lainausta hänen tekstistään:
"I burken blandar du: 3 1/4 dl vetekross 3 1/4 dl rågkross 1 ½ dl vetekli 2 ½ dl linfrö 8 ½ dl vetemjöl 1 msk matsoda 1 msk salt
På lappen skriver du: God Jul! Här är ingredienser till två goda limpor. Förutom burkens ingredienser behöver du 1 ½ dl sirap och 1 l surmjölk Blanda ihop surmjölk och matsoda och låt dra 10 minuter Blanda i övriga ingredienser Smörj två limpformar och häll i smeten Grädda i 150 grader ca 80 minuter"
Mukavaa ja rauhallista joulua kaikille blogissa mukanani kulkeville!
Havukranssi valmistui viime hetkillä. Ensiksi loppuivat havut kesken (onneksi metsä on tuossa vieressä!), sitten katosi rautalanka ja sitten piti hakea vielä lisää havuja. Aika uskomattoman paljon niitä menee tuollaiseen kranssiin. Taisi kulua pari viikkoa aloituksesta valmistumispäivään :D Mutta nyt se on ovessa ja ruutukuosinen rusetti kruunaa kaiken!
Joulu kolkuttelee jo ovella, enää neljä yötä aattoon. Meidän perheen joulua vietetään Kuusamossa ja minulle yksi loman kohokohdista on joulupäivän ratsastusreissu Porontiman kartanon jyhkeillä kylmäverihevosilla. Toivottavasti sää suosii, ettei ratsastus jää pelkästään haaveisiin.
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydän untaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun,
katsoo metsää, min hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.
Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja haastaa-
"ei tätä ymmärtää en voi,
ei tää pulma on vasta"-
heittää tapaansa järkevään
taas jo pois nämä vaivat pään,
lähtee toimeen ja työhön
lähtee puuhiinsa yöhön.
Aitat ja puodit tarkastain
lukkoja koittaa nytkyin-
lehmät ne lehdoista näkee vain
unta kahleissa kytkyin;
suitset ja siimat ei selkään soi
ruunan, mi myöskin unelmoi
torkkuen vasten seinää;
haassa se puree heinää.
Lammasten luo käy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko;
kanat jo katsoo, pienallaan
istuu ylinnä kukko,
kopissa Vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi,
tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä tuttu.
Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki,
tontulle arvoa antavan
näiden jo aikaa näki;
varpain hiipivi lasten luo,
nähdäkseen sulot pienet nuo,
ken sitä kummeksis juuri;
hälle se riemu on suuri.
Isän ja pojan on nähnyt hän
puhki polvien monten
nukkuvan lasna; mut mistähän
tie oli avutonten?
Polvet polvien tietämiin
nousi, vanheni, läks'-mihin niin?
Ongelma, josta halaa
selkoa, noin taas palaa!
Latoon parvelle pyrkii vaan,
siellä hän pitää majaa;
pääskyn naapuri suovallaan
on liki räystään rajaa;
vaikka pääsky nyt poissa on,
keväällä tuoksuun tuomiston
kyllä se saapuu varmaan
seurassa puolison armaan.
Silloin aina se sirkuttaa
monta muistoa tieltä,
ei toki tunne ongelmaa,
näin joka kiusaa mieltä.
Seinän raosta loistaa kuu,
ukon partahan kumottuu,
liikkuu parta ja hulmaa,
tonttu se miettii pulmaa.
Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään
humuten metsän takaa.
Tonttu puoleksi unissaan
ajan virtaa on kulkevinaan,
tuumii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
aamuhun unta kiskoo.
Ääneti kuu käy laskemaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
