Maalasin tuvan vanhoja kattolankkuja valkoisella vesiohenteisella maalilla. Kauhukseni maalin läpi tuli kermanvärisiä läikkiä, joita on nyt siellä täällä ympäri kattoa. Väriero ei ole onneksi ihan kauhean silmiinpistävä, mutta jaan täällä kokemuksen, jos siitä on vaikka jollekin apua.
Emme keksineet selitystä, miksi katto on aina vaan läikillä vaikka maalikerroksia maalataan useampi. Soitin Tikkurilan maalilinjalle sekä juttelin vielä heidän edustajansa kanssa paikallisessa Terrassa. Nyt on käynyt siis niin, että vanhassa puussa olleet uuteaineet, vanhoista maaleista imeytyneet aineet yms ovat nousseet vesiohenteisen maalin mukana pintaan. Vaikka maalikerroksia lisätään kerta toisensa jälkeen, niin sama toistuu. Öljymaalia ei voi enää laittaa päälle, koska talvella kylmillään olevassa rakennuksessa öljymaali ei pysy vesiohenteisen maalin päällä eikä öljymaalia suositella muuallakaan vesiohenteisen päälle. Tässä asiassa ei auta enää kuin a) sävyttää pintamaali läikkien sävyiseksi, b) hioa kaikki maalit pois ja maalata alusta alkaen uudelleen öljymaalilla tai c) antaa asian olla ja keskittyä johonkin muuhun sen sijaan, että antaisi läikkien horjuttaa mielenrauhaa. Meillä vaihtoehto c on sopivin.
Tuvan kattolankut ovat varmaan samoilta ajoilta kuin mökin hirretkin, joissa on vuosiluku 1852. Maalikerroksia on ollut useampia, puussa itsessään on pihkaa ja tervaa ja ties mitä. Silti ei tullut mieleenkään, että maalin kanssa pitää olla tarkka jos meinaa tehdä hyvää jälkeä.
Edellisestä tapauksesta viisastuneena hankin kamarien seinälautoihin hengittävän Uulan pellavaöljymaalin. Maalaaminen on kivaa hyvällä maalilla ja kun tiesi sen olevan perinteisellä reseptillä valmistettua! Ja kun se maali vielä "käyttäytyy hyvin" puun kanssa ;D
Näin herkulliselta pellavaöljymaali näyttää ennen sekoittamista :)
Hauskoja maalaushetkiä toivotellen,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommenteistasi! Kiitos :)